Vähän pahempi juttu: "Tähänkö mä nyt sitten meen?"

Siitä on nyt viikko, kun syödessäni kinkkujuustoleipää valkosipulin kera, vedin jonkun murusen siitä suoraan henkitorven alaosaan, jonne se aivan kuin loksahti kiinni.

Toisesta punkinpuremasta vuonna 2014 alkaneen (ks. https://tinyurl.com/sanark-punkkiketju7 viesti 4.10.2014) nielemisongelmani takia pieniä murusia on mennyt henkitorveen ennenkin, muttei noin alas, ja ne ovat tulleet aina pois.

Nieluni on myös liian avoin nuoruuden nielurisaleikkauksen jälkeen, jossa lääkäri halusi putsata nielurisojen ohella jo uudestaan lapsena leikatut kitarisatkin niin, että koko nieluni immuunipuolustus ajettiin alas https://tinyurl.com/sanark-tonsils ja olen joutunut siitä koko aikuisiän kärsimään. Kita- ja nielurisat suojaavat kurkkua ja tuottavat https://tinyurl.com/tonsils-t-cells tappajasoluja, jotka puolustavat elimistöä kaikkia taudinaiheuttajia vastaan.

- Ja nyt tunsin joutuneeni kuin pahaenteiseen satimeen, johon en niin vain saisi apua; tunsin ja tiesin omasta aiemmasta ja muiden kokemuksista, joista olin lukenut liikaakin ja tallentanut niitä tämän tästä omiin kirjanmerkkeihini.

Se, että olin ajatellut tehdä leipää vielä terveellisemmäksi ja laittaa luottorohtoni, valkosipulin, lisäksi päälle myös keltaista paprikaa, kostautui. Ehkä rukiinen Reissumies oli vähän kuivaakin, vaikka olin lorauttanut ruokaöljynä leivän päälle tilkkasen Lidlin sydänmerkittyä Maijua. En kuitenkaan hotki ruokaa koskaan saati haukkaa isoja paloja kerrallaan tietäessäni sen olevan vaarallista. Mutta nyt noustessani tuolilta ylös mennäkseni jääkaapille joku pieni murunen olikin nielussani vapaana liikkumaan ilmavirran mukana suoraan keuhkotorveen, jonka alaosaan tunsin sen kuin loksahtavan pahaenteisesti sisään.

Tuon jälkeen tänä viikon aikana varsinkin yöt ovat olleet pahimpia tuntiessaan keuhkoputkien tietämillä, että siellä on jotakin, mikä ahdistaa hengitystä joka henkäyksellä.

Yskiminen ei ole auttanut, vaikka olen yskinyt kovaa ja monta kertaa. Pulloon puhaltamisen muistin vasta seuraavana päivänä tiistaina, kun vahinko oli jo tapahtunut ja vasta poikani ehdotuksesta ilman, että sekään olisi auttanut.

Tulehdusta vastaan olen yrittänyt keuhkojani auttaa höyryhengittämällä eteerisiä öljyjä kasvosaunalla.

Parina viime päivänä olen epätoivoissani täydentänyt jalapenolla ja chilillä myös vahvaa ja tuttua valkosipulikuuriani - nautittuani viime aikoina valkosipulia myös omenan kera sen lisäksi, että käytän sitä leivän päällä ja muussa ruoassa tuoreena, palastellen ja poistaen vain kuoret, jotka irtoavatkin letistä paremmin kuin irrallaan myytävistä valkosipuleista.

Olen saanut tuoreesta valkosipulista apua vatsantärinään ja myös borrelioosiin niin, että useampikin kynsi menee päivässä ilman, että harkitsisin edes luopumista halvasta, joka kaupasta saatavasta huipputerveystuotteesta, joka läpäisee veriaivoesteenkin ja hoitaa koko kehoa päästä varpaisiin - huomattuani kaiken ohella senkin seikan, ettei pikkuvarpaanvälissä majaileva Trichophyton rubrum oikein tykkää valkosipulista.

Mutta se, että on kiipelissä ja keuhkoputkissa on jotain, mikä ei sinne kuulu ja jota ei ole saanut yskimällä pois, kyllähän se koettelee.

Murusen - joka saattoi olla joko ruisleipää, kinkkua tai juustoa - päädyttyä keuhkotorveeni maanantaina, kävin vasta perjantaina lääkärissä nukuttuani kaikki yöt sitä ennen huonosti ja vain perjantain vastaisen yön vähän paremmin tuntuen voinnissa, että kyllä tämä tästä ja lääkärinkään kuulematta keuhkoissani mitään erikoisempaa selän puolelta kuunneltuna.

Totuus oli kuitenkin toinen ruokapalan ollessa yhä kiinni jossain henkitorveni alapäässä niin, että jo seuraavan yön valvoin aamuun enkä viimekään yönä pystynyt nukkumaan kuin kolmisen tuntia jokaisen hengenvedon ahdistaessa niin kuin se paraikaakin tekee.

Välillä hengitystä ahdistaa enemmän, välillä vähemmän, mutta kuitenkin niin, että hengitysteissäni on maanantaista 20.11.2023 lähtien ollut jotain ylimääräistä, jonka ikävä kyllä tunnen koko ajan.

Kyseessä on vähän samanlainen juttu, kun tunsin saaneeni vuonna 2008 homeasunnosta sienen https://tinyurl.com/sanark4 keuhkojeni oikealle puolelle, jossa se on vaivannut koko ajan enemmän tai vähemmän. Tuon jälkeen loppuvuonna 2009 tehtyäni hometestin samasta sienipopulaatiosta https://tinyurl.com/sienet-ja-sairaus alkoi jumalaton päänsärky ja tunsin sienen majoittuvan https://tinyurl.com/fungi-sinusitis poskiontelooni, josta se tappoi kaksi hammastanikin https://tinyurl.com/sinuiitti-hampaiden-tuho vain parin viikon välein niin, että viisaudenhammas poistettiin ja D26 juurihoidettiin, jonka jälkeen helvetti siirtyikin sinne ja juurihoidettu hammas sykki aina ruoan jälkeen ja oli muutenkin "elossa", vaikka sen piti olla kuollut. Pelkäsin jo etukäteen, että kun se juurihoidettu hammas poistetaan, sieni vaihtaa vain paikkaa muualle ja niin tapahtuikin tuntiessani, kuinka se alkoi nousta ylöspäin, ensin otsaan ja aivoihin, jossa se on tuon jälkeen vuodesta 2015 lähtien saanut jyllätä, kutista ja kirvellä ilman, että se olisi lääkäreitä yhtään kiinnostanut. Ja jostain syystä, vaikka patologisesta näytteestä juurihoidetun hampaan juureen kasvaneesta pussukasta löytyi rihma ja todiste dimorfisesta sienestä, josta kärsin, en ole saanut mitään apua https://tinyurl.com/sieni-infektio sieni-infektiooni, joka on päässyt infektoimaan kalloanikin niin, että kaikkialla tukkani alla näkyy purppuraista seittimäistä kuviota ja sieni kutisee kipeässä kohtaa päässä yhä pirullisemmin.

Se, että hengitysteissäni on joku sinne kuulumaton murunen nyt, on vaan ekstraa kaikkeen https://tinyurl.com/sanarkku siihen https://tinyurl.com/sairastelua muuhun, mitä minun täytyy sietää.

Voihan olla, että saan keuhkokuumeen vielä tästä lääkärin puhuttua vaan siitä, kuinka se nostaa kuumeen. Joillakin nostaa, joillakin ei, ollessaan silloin vielä salakavalampaa tapettuaan isoäitinikin.

Kello on jo paljon ja tässä kirjoittamisessa on mennyt aikaa ilman, että viitsisin aamusivujen raapustamisen lisäksi kirjoittaa paljoa muuta kuin mihin on tarvetta oikeasti yrittäessäni säästää voimiani. Paljonhan se on kuitenkin, jos kirjoittaa edes liuskan päivässä ja senkin käsin niin kuin itse teen. Jos saan tämänkin vuoden elää, niin sitten on taas 365 liuskaa kasassa tuhansien ja tuhansien aiemmin kirjoittamieni lisäksi, kun kynäkin loppui https://tinyurl.com/sanark nyt 27.11.2023 taas.

Ohessa vielä aiheeseen liittyvä linkkilista:

https://tinyurl.com/helpsa5

Kello on 23.42 lauantaina 16.12.2023 aloitellessani tätä, kun en ole jaksanut oikolukea enkä tarkistella edellistäkään vielä kertaalleen, että linkit toimivat ja kaikki on ok. Kirjoittamiseen viime kerralla meni niin paljon aikaa, että 28. päivän aamusivu meni myöhään aamuyöhön, jonka perään rustasin loppuun vielä 27. päivän aamusivun niin, että pääsin vasta aamusta nukkumaan - herätäkseni vain parin tunnin kuluttua keuhkot tulehtuneina kivuliaaseen luusärkyyn reisissä, stressin ja liiallisen kuormituksen päästäessä aina borrelioosin pintaan, ajateltuani taaskin, että se oli viimeinen kerta, kun uhrasin yöuniani minkään kirjoitusten takia.

Ikävä kyllä muistini huononnuttua en muistaisi edellisiäkään tapahtumia tarkalleen, ellen olisi tarkistanut niitä äsken aamusivuistani, jossa yhteydessä tarkistin myös tähän ketjuun liittyvät päivämäärät:

Vedettyäni jonkun ruoanmurusen henkitorveeni maanantaina 20.11.2023 kesti lähes kaksi viikkoa, kokonaista 12 päivää saatuani vasta avun siitä Luojan luomasta viisaudesta, miten keho pyrkii itsekin kaikkia ongelmia korjaamaan, sillä iltapäivällä 2.12.2023 tunsin nielussani jotain, joka pyrki ylöspäin kurkkuun. Se tuli suuhuni ja syljettyäni sen puhtaalle punaiselle lautasliinalle huomasin sen olevan limassa marinoitua ruisleipää, joka koskettaessa halkesi saman tien kahdeksi muruseksi.

En kuitenkaan voinut olla varma, että kaikki väärään kurkkuun 20.11.2023 vetämäni olisi ollut siinä keuhkojen oireiltua aika ajoin edelleen, jonka takia olenkin jatkanut pulloon puhaltamista ja suunnitellut myös roikottavani päätäni sängyltä alaspäin niin kuin koululääkäri opasti minua lapsena sairastaessani keuhkokuumetta.

Myös höyryhengitys vahvoilla eteerisillä öljyillä on auttanut minua ja itse suunnittelemani kurkkusuihke toimiessaan paremmin kuin yksikään tähän mennessä tilaamani luontaistuote, koska neste omassa suihkeessani on kolloidista hopeaa, joka tappaa kaikkia taudinaiheuttajia, lisäbuusterina siihen liuottamani ksylitoli yhdessä sisäisesti käytettävien eteeristen öljyjen kanssa, nestemäisen glyserolin toimiessa siinä vielä makeana emulgaattorina.

Näköjään kaikki apu on keksittävä itse joutuessaan pärjäämään ilman oikeita lääkkeitä tilanteessa, jossa väärät lääkkeet eivät edes auta. Minulla olisi edelleen astma, mikäli olisin jatkanut kortisonin imppaamista päätettyäni kokeilla kuitenkin toista konstia, ks. https://tinyurl.com/go-asthma-go.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin systeeminen sieni-infektio on niin kova vastustaja, että siihen pitäisi saada tosi vahvat sienilääkkeet ennen kuin koiranputki alkaa kasvaa suussa. Ei ole normaalia, että aina kun syö, päässä alkaa kutista, kuten puolilta öin taas syötyäni vain kolme pientä kasvistäytteistä kiinalaista minikevätkäärylettä.

Inhottavaa on ollut myös sienen leviäminen molempiin korviin, joissa se kutisee yleensä vuorotellen.

Viimeksi, kun sieni kutisi silmäluomissani, sivelin niihin vanupuikolla kolloidista hopeaa, jonka jälkeen kutina siirtyi korvaani.

Tämä tarina on tosi.